Onnelliset
Jukka Vornanen
Teos on tekijänsä toinen julkaistu kirja. Se on nimensä mukaisesti onnellisesti päättyvien tarinoiden kokoelma. Kertomusten päähenkilöt ja -hahmot löytyvät; Savosta, Venäjältä, Afrikasta, Ruotsin hovista tai itähelsinkiläisestä lähiöstä, milloin mistäkin. Kaikkia heitä yhdistää oman elämänsä ainutlaatuisuuden oivaltaminen.
Mikä onkaan totuus Kimi Räikkösen gorillapuvun taustalla? Se selviää Puruveden rannalle asumaan asettuneelle entiselle NHL-pelaajalle hieman kivulloisen alun jälkeen.
”Unisiepparissa” huomaamme, kuinka se, mikä aiemmin tyydytti himomme voikin olla huomisen häpeämme. Aktiivinen katuminen vaatii tältäkin osin rohkeita tekoja.
Pieni virus pyörittää ihmiskunnan ihan uusille urille tehdessään meistä ”ihmiskaneja”. Viistääkö mielikuvituksellinen tarina kovinkaan kaukaa nykytodellisuutta vuonna 2022.
Maksullinen yövieras Kaarlo Silander löytää itsensä ja onnensa käytyään kylässä muiden luona. “Yksinäisyys voi olla ovi uuteen elämään, avaa se”, oli hänen löytönsä elon tiellä.
Ihmiselämän pääteaseman liepeille pääsemme hengailemaan, kun Noutaja saapuu leskirouva Aini Sorrin luo tai kun jääkiekkovirtuoosi Paavo saa hiukan esimakua kuolemanjälkeisestä elämästä. Mestarisanoittaja Kalle Salonen huomaa viimetipassa, että elämän jatkaminen on parempi vaihtoehto kuin sen omaehtoinen päättäminen.
Vanha sanonta ”elämä antaa ja ottaa”, käy toteen seuratessamme Karhu-Tanun taivalta sodasta rauhaan.
Eläköitynyt ylijohtaja Akseli Riitakoski yllättää itsensäkin tullessaan jälleen isäksi sata vuotta täytettyään.
Hädässä olevan auttamiseen ei aina tarvita suuria seteleitä, älyä eikä sanoja, pelkkä läsnäolo saattaa riittää. Silti sekin on kiitoksen arvoinen asia, kuten vuorineuvos Rikhard Walliruusu oikein ymmärsi.
Ihminen pitää itseään jostain kumman syystä luomakunnan kruununa. Jospa jonain päivänä meidän edellemme kiilaisikin simpanssi. Asiaa on hyvä pohtia jo valmiiksi. Vielä joskus ihminen tulee kohtaamaan eläinlajina voittajansa ellei sitten ole jo kohdannut.
Olisiko meille suomalaisille sittenkin parempi ”Ruotsalainen ratkaisu” kuin Venäjän karhun karvainen kainalo? Mikäli emme itse pysty sitä asiaa ratkaisemaan, niin Presidentti Kekkonen tekee sen kyllä puolestamme.
